KS kertoi 10.10.2024 Taloherttuan ja asukkaan välisestä kiistasta, jossa asunnosta paljastui vesivahinko. Toimin itse kahden kodin vuokranantajana ja kuulun Suomen vuokranantajien yhdistykseen. Itsekin vuokranantajana toiminta hävettää ja näyttäytyy venkoiluna.

Tilanteessa vastakkain ovat asukkaan oikeus asumiseen vuokra-asunnossa ja siitä syntyvä vuokranantajan oikeus vuokraan. Vuokranantajan tärkein velvoite on tarjota asunto, jossa vuokralainen asuu. Vuokralaisen vastaava velvoite on maksaa sovittua vuokraa asunnosta. Tätä vuokrasuhdetta säätelee laki asuntohuoneiston vuokrauksesta (AHVL). AHVL:n 20 §:n mukaan huoneiston on vuokrasuhteen oltava sellaisessa kunnossa kuin vuokralainen on sen vuokrannut. Saman lain 23 §:n mukaan vuokralaisella on oikeus saada alennusta tai vapautus vuokranmaksusta, kun huoneisto ei ole käyttökelpoinen.

Jutussakin mainittu Kuluttajariitalautakunta on ratkaisuissaan noudattanut lain määrittämää linjaa selkeästi. Esimerkiksi vesivahinkojen kanssa suositetaan useimmiten vapautusta vuokranmaksusta tai merkittävää alennusta, erityisesti jos valvova viranomainen suosittaa muuttoa. Vuokranalennusta annetaan koko asumishaitan ajalta, kun se on havaittu.

Vuokranantajana toimimisessa keskeistä on luottamuksen rakentaminen ihmiseen, jonka koti asunnosta tulee. Vuokranantajat ja Vuokralaiset ry ja usean muun toimijan kanssa laatima Hyvä vuokratapa takaa reilut pelisäännöt vuokrasuhteessa. Näiden päälle on helppo rakentaa luottamusta. Taloherttua on omien sanojensa mukaan ”turvallisen asumisen vastuunkantaja” Kangasalla ja kokonaan kaupungin omistama yhtiö. Jokainen voi jutun perusteella pohtia kuinka turvallisesta ja vastuullisesta toiminnasta on kyse.

Kaupunkilaisena olen seurannut huolestuneena julkisiin hankintoihin liittyvää keskustelua (KS 8.9. ja 14.9.). Ottamatta kantaa yksittäisen hankinnan tulokseen, epäonnistuneet kilpailutukset rasittavat julkista taloutta kohtuuttomasti. Taloudellisesti vaikeina aikoina niiden pitäisi olla kaupunginvaltuutettujen erityistarkkailussa, sillä vaihtoehtoiset säästötoimet löytyvät peruspalveluista.

Vaikka poikkeuksia sääntöön on, karkeasti yleistäen epäonnistuneena voidaan pitää kilpailutusta, johon tarjouksia saadaan vain yksi. Esimerkiksi VATTin tutkimuksen (2019) mukaan toteutuneet kilpailutusten hinnat laskivat viidellä prosentilla, kun tarjouksia saatiin yhden sijaan kaksi ja lasku jatkuu aina kuuteen tarjoukseen saakka kiristyvän kilpailun myötä. Tätä voitaisiin hyvin pitää tavoitetasona.

Ongelma ei toki ole pahimmillaan kuntatasolla, vaan erityistä huomiota pitäisi kiinnittää myös toimintaansa käynnisteleviin hyvinvointialueisiin, joissa kilpailutuslainsäädäntöä kierretään keinotekoisilla sidosyksikköhankinnoilla. Tähän toivonkin aluevaltuutetuilta aktiivisuutta.

Julkisten hankintojen tehokkuudella on suuri merkitys kuntatalouden tasolla. Kangasalan Sanomat uutisoi (19.9.) kaupungin lakkauttavan juuri käynnistetyn koulujen aamupäivätoiminnan osana kaupungin säästöohjelmaa. Leikkauksella tavoitellaan vuosittain 50 000 euron säästöä. Mielipidepalstalla käsitelty talvikunnossapidon kilpailutus taas maksaa vuositasolla 280 000 euroa.

Jos siis ajatusleikkinä kaupunki onnistuisi neljässä vastaavassa kilpailutuksessa saamaan yhden sijaan edes kaksi tarjousta, säästöä syntyisi 56 000 euroa ja aamupäivätoimintaa voitaisiin jatkaa. Nyt erotuksen maksavat opinpolkuaan aloittavat koululaiset.